Arvostelussa Ässät taistelee-dvd

Ässien hopeahuuma on tuonut ja tuo edelleen mukanaan monenlaista oheishärpäkettä. Se oli toki odotettua ja myös aiheellista. Porin ihmeestä pitääkin repiä kaikki irti.

Yksi mielenkiintoisimmista huuman tuomista tuotteista on Ässien ja Filmihallin lanseeraama dvd patapaitojen hulppeasta kaudesta. Maailmalla vastaavia on menestystarinoiden yhteydessä nähty jo pitkään, mutta Suomessa Ässät-dvd:tä voidaan pitää jopa historiallisena aluevaltauksena.

Siitä on annettava vastaaville tahoille aito tunnustus. Ässät ja Filmihalli elivät hienosti ajan hermolla pykätessään tällaisen tuotteen markkinoille. Olihan kyseessä unelmakausi, joka muistetaan, ja jota halutaan muistella vielä pitkään. Mikäpä sen parempi tapa tunnelmoida hienojen hetkien parissa kuin kelailla kohokohtia dvd:ltä. Siksi kyseessä on jo sinänsä suuren luokan kulttuuriteko.

Erityisen suuria odotuksia dvd ei silti etukäteen herättänyt. Selkeä realiteetti oli, että pienen kiekkoseuran ja vielä pienemmän filmiyhtiön rahkeet eivät riitä jenkkityyliseen mahtipontiseen ja viimeiseen asti hiottuun kausihehkutukseen. Mutta ei se mitään, ei kai tällä ole tarkoituskaan lähteä mistään Jusseista tai Oscareista kilvoittelemaan. Karukin versio riittää, kunhan se pointti puskee kaikessa komeudessaan esiin. Tallennetut tapahtumat puhukoot puolestaan. Vaikka odotukset eivät kovin suuret siis olleet, päällimmäisenä tunteena puolentoista tunnin vahtaamisen jälkeen oli silti pienoinen pettymys. Tuote oli lopulta hieman liiankin kotikutoinen, joku voisi käyttää jopa rosoisempaa ilmausta juosten kustu.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy selostukseen. Porin punainen pataääni Jussi Aho on itseoikeutettu selostaja Ässät-dvd:hen, mutta jälkikäteen päälle äänitettynä homma ei vain toimi. Liian teennäistä, liian väkisin väännettyä. Vähän niin kuin EA Sportsin NHL-pelit. Jaksaa niitäkin selostuksia parin pelin ajan kuunnella, mutta sitten riittää. Tässä tapauksessa Ahon hehkutukset olisivat iskeneet luihin ja ytimiin aivan toisella tavalla, jos olisi ollut mahdollista hakea vanhoista radioselostuksista kunkin tilanteen aidot pätkät.

Seuraavana huomio kiinnittyy yleisön ”puuttumiseen”. Kuinka olennainen osa villin lännen pataluola hulluine huutajineen olikaan Ässien menestystarinaa? Dvd:lle se ei kuitenkaan välity. Kyllähän se yleisö taustalla välillä heiluu ja fiilistelee mykkänä, mutta se alkukantaisuus ja se mylvintä, sitä puolta ei näe eikä kuule. Levyllä on vain tasaista yleisön kohinaa, tapahtuipa itse kuvassa sitten mitä tahansa. Ja mitä siinä kuvassa sitten tapahtuukaan? No, erityistunnustusta ei voi kokonaisuudessaan antaa kuvan laadullekaan, mutta tiedossa toki oli, ettei ihan joka sekuntia ole järeällä viimeisen tekniikan mukaisella ammattikalustolla taltioitu. Mutta ei se niin paha häiriötekijä ole, kyllähän siitä nyt sentään hyvin selvän saa.

Mutta ne tapahtumat. Noh, vauhtia on kuin Timo Koivusalon elokuvissa ja koossa pitävä punainen lanka juuri yhtä pahasti hukassa. Samalla tavalla kuin Lattomeren Tarantino ymppää elämänkertaleffojensa tarinat yhtenä putkena syntymästä kuolemaan, Ässät-dvd puksuttaa startista hopeiseen päätökseen nopeasti ja päättömästi. Dramaturgia, missä pelaa? Vajaassa puolessa maalit vain vilisevät ohitse ja siinä sivussa muutkin tapahtumat. Mihinkään ytimeen ei edes yritetä, eikä mitään pyritä nostamaan sen kummemmin framille. Ollaan vain pinnalla, ja paljon oleellista jää puuttumaankin. Esimerkiksi jonnekin maalikoosteen väliin puolihuolimattomasti piilotettu fights&hits-osio on kaikessa puutteellisuudessaan lähes kunnianloukkaus. Mitään draaman kaartakaan levyltä ei löydy. Ikimuistoiset playoffsit syöksyvät ruutuun sitä samaa kapoista putkea pitkin. Ja kas, sitten ne jo menivätkin. The end.

Oheismateriaali nousee melkeinpä parhaaksi anniksi, vaikka toki mahdollisuuksia olisi ollut enempäänkin. Mutta ehkä sitä pärjätään, vaikka ei olekaan extraraitaa, missä Petteri Sihvonen vääntäisi Ässien pelikirjaa rautalangasta. Hyvät haastattelut sentään antavat vaikutelman, että on tähän vähän haluttu panostaa. Ja torijuhla nyt on torijuhla, välttämätön paha. Puolustaa paikkansa, vaikka joku toki voisi olla sitä mieltä, että puolentoista tunnin pläjäyksessä puolen tunnin torijuhlan osuus nousee turhan korostetuksi.

Paljon on siis kritisoitavaa, mutta lopulta se ainoa merkittävä setin lässäyttäjä on se, että kevään fiiliksiä Ässät-dvd ei pysty palauttamaan millään tavalla. Kylmät väreet eivät vaan ilmesty kulkemaan selkäpiitä pitkin. Toista se on tv-pelien nauhoitusten parissa. Niiden kanssa tunnelmointi onnistuu kesähelteilläkin aivan toisella potenssilla. Jopa selvinpäin. Ne ovat niitä arkistojen todellisia helmiä.

Toki Ässät-dvd:kin löytää paikkansa arkistojen kätköistä. Ja eiköhän se nouse aina joskus sopivissa illanistujaisissa kätköistä esiinkin. Merkittävä pelinavaus omalla alallaan, vaikka aavistuksen parempaa oli lupa odottaa. Osan I kaikki puutteet kun eivät ole missään nimessä selitettävissä vain rahkeiden vähäisyydellä. Myös vaivannäkö on ollut paikoin liian vähäistä, mutta ehkäpä se osa II hamassa tulevaisuudessa on jo kunnianhimoisempi rykäys.

Harri Laiho / UrheiluPori.com