Pääosassa, i huvudrollen: Matti Aho

Liekö syynä kuluvalla kaudella Mestiksessä käyttöön otettu välisarja, mutta keskiviikkona 12.1.2011 Turussa Kupittaalla väännetty TuTon ja Kiekko- Vantaan mittelö oli aikamoista pakkopullaa. Ilmeisesti joukkueet ovat nähneet toistensa naamat kauden mittaan jo niin monta kertaa että jälleennäkeminen ei juuri synnyttänyt intohimoja ei kentällä eikä katsomossakaan. Pitkään Kiekko- Vantaa- pelon kanssa paininut TuTo sai jo pienen ajan sisällä toisen makean voiton lohipaidoista ja ainakin teoriassa säilytti mahdollisuuden jopa nousta pois jumbosijalta.

Mestiksen alakaartiin jämähtäneet joukkueet aloittivat tahkoamisen tutun kaavan mukaan. Ottelua ei oltu pelattu kahta minuuttiakaan kun TuTo- veskari Ari Reunasen takana jo verkko heilahti. Nappisyötön maalin eteen saaneella Ilmari Pitkäsellä ei ollut kovinkaan suuri taakka siirtää limppu turkulaismaaliin. Myös seuraavat minuutit liu`uttiin selkeästi vantaalaiskomennossa mutta hieman ennen avauserän puoltaväliä vantaalaisille vihellettiin perä perää kaksikin pikkukakkosta. Ensin huilaamaan lähti Antti Nyrhinen ja aika pian myös Patrik Lostedt. Viimeksi mainitun jäähyn aikana turkulaiset saivat pelattua Mika Norjan vartioiman maalin nurkille tilanteen josta illan staraksi kohonnut Matti Aho ei voinut erehtyä. Hyvin paljon samanlainen turkulaismaali nähtiin ajassa 10.34, kun vielä viime kaudella Vantaalla pelannut Ossipekka Lehtonen siirsi taas aivan maalin suuaukosta limpun verkkoon.

Ottelu toinen erä oli ehkä sekakiekkoa pahimmillaan. Heti erän alussa Matti Aholla oli taas tilaisuus, jota hän ei maalin edestä jättänyt käyttämättä. Muutamaa minuuttia myöhemmin vantaalaiset kavensivat kun siniviivalta heitetty ranne ohitti Reunasen. Turkulaiskuitti nähtiin kuitenkin jo alle minuutin kuluttua kun TuTon Arttu Niskakangas karvasi totuttuun tapaan vantaalaisten puolustusalueella, ryösti kiekon, pyörähteli omat pyörähdyksensä ja heitti velton ranteen kohti Norjan vartioimaa maalia. Ehkä kaikkienkin yllätykseksi verkko heilahti.

Kolmannen erän alussa vieraat saivat sievoisen otteen pelistä ja kiekko pyörikin minuuttitolkulla Ari Reunasen vartioiman maalin nurkilla. Vantaalaisten huono tuuri ja Reunasen hyvät kopit pitivät kuitenkin lukemat edelleen muodossa 4-2. Erän kääntyessä jo ehtoopuolelle oli jälleen illan sankarin Matti Ahon vuoro varmistella turkulaisten voitto ja Jermu Porthenin 5-3 kavennus oli lähinnä kosmetiikkaa.

TuTon ja K-Vantaan keskiviikkokimara jätti kokolailla vetämättömän ja intohimottoman vaikutelman. Tämä on perin outoa, sillä RUNKOSARJAA ON EDELLEEN JÄLJELLÄ YLI KYMMENEN KIERROSTA JA NÄIN OLLEN MYÖS PISTEITÄ JAOSSA ROPPAKAUPALLA. TuTon esiintyminen kotijäällä oli ainakin aika ajoin pirteää ja olisi kyllä ihan suonut että väkeä lehtereillä olisi ollut enemmänkin kuin vain alle 700 todistamassa turkulaisten voittoa. Vaikka joukkue onkin edelleen vankka peränpitäjä, on joukkueella niin paljon pelejä jäljellä että se ainakin periaatteessa voi nousta vaikka pudotuspeleihin. Enemmän ihmeellistä olikin vantaalaisten pääasiassa lepsuhko asenne otteluun. Ainakin tällä hetkellä joukkue on siinä sakissa, josta edetään aikaiselle kesälomalle eikä keskiviikkona nähdyn perusteella lohipaidoilla kovin suuria intohimoja pleijareihin ole edetä.

Vantaalaisten pääkäskyttäjä Samu Kuitunen paketoi ottelun kulun napakasti: TuTo käytti tehokkaasti hyväkseen heidän(K-Vantaan) nukahdukset ja vastaavasti omia paikkoja ei osattu hyödyntää. Samaa paketointi- ideologiaa käytti myös TuTon päävalmentaja Petri Niukkanen, joka totesi omistaan, että ensin nukuttiin, sitten herättiin, sitten nukahdettiin kunnes taas herättiin. Molempien joukkueiden taival jatkuu jo tulevana perjantaina, jolloin käsillä alkavat olla jo todella tärkeät ottelut. TuTo kohtaa jumbofinaalissa HeKin, joukkueen jota turkulaiset eivät ole kuluvalla kaudella onnistuneet vielä kertaakaan voittamaan ja vantaalaiset taas saavat vieraakseen sarjanousija Kiekko- Laserin.

Mestiksen (Juha Heikkilä) tiedotteesta / UrheiluTurku